Moro, nyt ku pari kautta on katellu jäätouhua, niin on tullu joitakin ajatuksia mieleen. Eli meillä on liuta hyviä äijiä ja monesti maalia koetetaan tehdä yksin yrittämisen voimalla. Ja joskus onnistuukin. Mutta mulla ois mietintämyssyyn seuraavaa: Nopein ketjun äijä laitaan, joka ajaa kiekon sisään ränniä pitkin ja keskari seuraa mukana. Laiturilla kaks vaihtoehtoa: lyö päädyssä jarrut päälle ennen maalia, syöttää keskarille, joka on tullut maalille vapaaseen paikkaan kytikselle ja pistää kassiin. Toinen vaihtoehto: laituri ajaa maalin takaa ohi ja syöttää toiselle laiturille, joka on tullut reboundille tai sovitusti pysyy laidassa ja antaa maalille tai jopa pakille. Näin saatas linjoja enemmän auki.
Yks juttu vielä pakkihommista. Kattelin, että Lätsä menee aika alas ja lamppu sytty. Nyt veteleen ylämummoja. Mutta eihän se tällä metrin tarkkuudella onnistu. Ja sitte siinä on se huono puoli, että kiekko saatta osua päänuppin, joka ei oo asiallista. Niinpä turvallisuudenkin kannalta ehottomasti parempi pitää pakkien rannaritkin matalina.
Ja vielä toinen juttu menneistä ajoista. Suomen jääkiekkoliitto kustansi aikanaan jenkkeihin muuttaneen ja siellä NHL:ssä pelanneen sittemmin valmentaja Joe Wirkkusen tänne. Hän kiersi pohjoisenkin joukkueet ja tuli Raaheen, jossa valmennus tapahtui meren jäällä, kun ei ollut vielä jäätä kaukalossa. No Joe sanoi, nyt pelataan "vastakaavvaa", ja siitä lähtien tehot kasvoivat kun vastakarvan mukaan äijät piti ottaa kiinni mennen tullen. Oli kirjoittanut kiekosta kirjankin, joka voi vieläkin löytyä hyllystä. Nykymenolla vastakarva toimii aivan kauhealla vauhdilla ja tasolla.
No tuli tässä joutessa tekstiä, koettakaa kestää ja hyvät itsenäisyyspäivät itsekullekin.Mp.